Hei!
Olen aina pitänyt itseäni sosiaalisena ihmisenä. Minulla on paljon ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa pidän yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti joko tapaamalla kasvokkain, soittamalla tai huonoimmassa tapauksessa lähettämällä sähköpostia tai tekstiviestin. En siis ole kokenut jääneeni ulkopuolelle jostakin, kun en ole ollut facebookissa tai muutenkaan aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Tänä syksynä aion kuitenkin avartaa näkökulmaani ja kokeilla muutamaa sosiaalisen median työkalua työssäni, sillä tämä on se kanava, jolla nykynuoren parhaiten tavoittaa.
Tässä blogissa haluan nostaa esiin asioita ja ajatuksia, jotka liittyvät nuoriin työelämässä. Työssäoppimisesta ja niihin olennaisesti liittyvistä ammattiosaamisen näytöistä on tullut pysyvä ja merkittävä osa ammatillista koulutusta. Enimmillään opiskelija viettää yhteensä jopa yli puoli vuotta kolmen vuoden opinnoistaan työpaikalla. Tämä asettaakin vaatimuksia parantaa yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä ja kehittää työssäoppimisen käytäntöjä yhä enemmän.
Työssäoppiminen voi olla parhaimmillaan hieno kokemus, joka antaa hyviä valmiuksia työelämään ja tarjoaa väylän työllistymiseen tai pahimmillaan tappaa opiskelijan innostuksen koko alaan. Työssäoppimisen koordinaattorin näkökulmasta pyrin tarkastelemaan ilmiötä sekä opiskelijan, työpaikan että oppilaitoksen näkökulmasta.
Yhä suhtaudun pienellä varauksella kommunikointiin verkossa ja uskon, että verkko ei korvaa henkeviä keskusteluja kasvotusten tai rupattelua puhelimessa. Kommunkointiin ihmisten välillä liittyy niin paljon elekieltä ja äänenpainoja, etteivät hymiöt niitä riitä korvamaan. Mutta yritän olla aktiivinen myös näin verkossa.
No ei se verkko korvaa henkeviä keskusteluita. Monella saralla marginaalissa toimivana totean, että Internet on siinä mielessä loistava, että sieltäkin on mahdollista löytää hengenheimolaisia.
VastaaPoistaOnpahan tiukkaa ja tervettä reflektointia heti kärkeen sinulla! Ei muuta kuin onnea matkaan!