Kävin viime viikolla seminaarissa kuuntelemassa tulevaisuudentutkijan näkemyksiä kaupan muutoksesta ja tulevaisuudesta. Tässä yhteydessä nousi esiin myös työelämän murros ja erityisesti nuorten asenteet työtä ja työn tekemistä kohtaan.
Vielä pari vuosikymmentä sitten ihmiset muodostivat minä-käsityksensä ammattinsa tai työnsä kautta. Tulevaisuuden työntekijän puolestaan arvioidaan olevan työelämänsä aikana jopa yli kymmenessä eri ammatissa. Lisäksi vapaa-ajan ja harrastusten merkitys on noussut. Uuden sukupolven työtekijät siis rakentavat omaa identiteettiään myös muiden tekijöiden kuin työn kautta ja työ nähdään yhtenä välineenä oman elämäntavan tai harrastuksen mahdollistamiseen. Työtä halutaan tehdä joustavammin silloin, kuin se sopii muuhun elämään.
Minä-käsityksen muutos ja uudet vaatimukset työelämän joustoista tulevat varmasti tulevaisuudessa aiheuttamaan kitkaa uuden ja vanhan työelämäsukupolven välillä. Tärkeintä on ymmärtää ja tunnistaa nämä erot ja osata varautua niihin vaikka miettimällä oman työyhteisön osalta mahdollisuuksia erilaisen työnteon tukemiseen. Ehkä asenteiden muutos näkyy osaltaan jo työssäoppimisessakin, mikä työpaikkaohjaajien on hyvä tunnistaa.
Minäkään en siis enää ole ammattiaineiden opettaja, joka harrastaa kalliokiipeilyä vaan olen kiipeilijä, joka työkseen opettaa kauppaoppilaitoksessa. Onhan toki yksi opettajan työn houkuttelevimmista puolista juuri työaikojen jousto ja pitkät lomat, jolloin voi lähteä vaikkapa kiipeilykallioille nauttimaan vähän fyysisemmistä ongemista. Näin syksyn tullen kyllä joutuu tyytymään jumppaamisesta sisäseinällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti